 |
| Kuva on täältä. |
Näin viisaasti neuvottiin kirjassa nimeltä Oli kerran äiti joka katosi. Jos ei koskaan uskalla tehdä mitään uutta ja mullistavaa, jää junnaamaan paikoilleen, ja silloin elämästä tulee aika tylsää. Sitäpaitsi jos vaikeudet ovat tullakseen, ne tulevat kyllä vaikka piilottelisit kotona sängyn alla tyyny silmilläsi. Tämän takia kannattaa ennemmin elää täysillä ja hetkessä. Fiksuja päätöksiä pitää totta kai tehdä, mutta ainakaan musta fiksuus ei ole mikään este täysillä elämiselle.
Asian pelko on usein pahempi kuin itse asia. Mulla ainakin on usein käynyt niin, että olen ensin panikoinut ihan hirveästi jotain ihan pikku juttua (kuten ekaa laskettelureissuani ala-asteella), mutta sitten kun olen uskaltanut raahautua mukaan, olenkin saanut huomata että se todella kannatti! Jos jotain noloa joskus sattuukin, niin mitä väliä? Jokainen tekee joskus virheitä, ja vaikka nolo moka pysyy omassa muistissa vuosia, muut unohtavat sen helposti parissa viikossa. Tuskin sinäkään muistelet kuukausitolkulla sitä, kun jollekkin vastaantulijalle sattui jotain noloa joskus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti